tiistai 22. joulukuuta 2015

Pohdintoja Sitran julkaisujen pohjalta


Sitran ONNI-työkirjassa kuvataan maaseudulla asumista ja elämistä erilaisista näkökulmista. Maaseutu tarkoittaa ihmisille yksilöstä riippuen eri asioita. Joku saa tarvittavan "maaseutumaisen fiiliksen" pienestäkin luontokaistaleesta kaupunkialueella, kun taas toiselle maaseutu on ydinmaaseutua peltoineen ja metsineen kaukana suurista asutuskeskittymistä. Jollekin muulle maaseutu voi toimia inspiroivana työympäristönä. Tapoja kokea maaseutu on siis hyvin monenlaisia, mikä pitäisi ottaa huomioon nykyisissä ja tulevissa maaseudun kehittämistoimissa.


Kaupungistumisen vastapainoksi ihmiset kaipaavat usein jonkin tasoista luontoläheisyyttä ja "hitaamman elämän" hetkiä. Jollekin tähän riittää käynti ja puuhastelu kaupungin siirtolapuutarha-alueella, toinen taas kaipaa pysyvämpää hektisen elämän hidastamista kaukana kaupungin sykkeestä. Kaipuu maalle ja luontoläheisempään ympäristöön on yksilöllistä. Luontokaipuuseen ja hitaamman elämän tavoittelemiseen liittyy tässä ajassa yleisesti myös ympäristötietoisuus ja sen kasvu. Ihmiset peräänkuuluttavat ekologisia vaihtoehtoja ja vaativat asumiseltaan sekä käyttämiltään palveluilta enenevissä määrin luonnon huomioonottamista. Näitä asioita on tärkeä pohtia eri toimijoiden kesken, jotta tulevaisuudessa(kin) maaseudulla olisi elinvoimaista ja menestyvää yritystoimintaa ja ihmisten ympäristötietoisuutta tyydyttäviä palveluita. Miettimällä huolellisesti tulevaisuutta sekä nykyisten ja tulevien sukupolvien vaatimuksia ja kiinnostuksenkohteita voidaan maallemuuttajien määrää saada kasvatettua.

ONNI-työkirjassa on monipuolisten haastattelujen pohjalta tehty karkeaa tyypittelyä niistä ihmistyypeistä, jotka jollakin tavalla haluavat hyödyntää maaseutua ja sen tuomia mahdollisuuksia sekä hyötyä sen positiivisista elementeistä omassa elämässään. Tyypittelyn pohjalta on muodostettu yhdeksän (9) ihmistyyppiä: wlan-vaeltajat, tyylikkäät hidastajat, luomu-urbaanit, ekoturistit, hitaat kohtuullistajat, agrieläkeläiset, etnomaalaiset, maalla harrastajat ja hiilineutraalikot. Uskoisin, että lähes jokainen löytää näiden tyyppien kuvailuista itseensä sopivan kuvauksen jos ei puhtaasti yhdestä tietystä, niin sitten muutamaa eri tyyppiä yhdistelemällä.


Itseäni koen tällä hetkellä kuvaavan parhaiten tyylikkään hidastajan määritelmän, mutta tulevaisuudessa voisin kuvitella olevani myös hidas kohtuullistaja. Tyylikäs hidastaja on lyhyen määrittelyn mukaan nautiskelija, jolla on kakkoskoti maalla. (Omaa kakkoskotia ei itselläni vielä ole, mutta onneksi sukulaistenkin saa hyödyntää!). Kuvailun perusteella samaistun etenkin seuraaviin kohtiin: "He (tyylikkäät hidastajat) voivat matkustaa maalle lentokoneella tai omalla autolla, mutta nauttivat perillä hitaasta elämänrytmistä. He ovat paikallisten palveluitten suurkuluttajia ja arvostavat hyviä liikunta- ja harrastusmahdollisuuksia. Maalla he viettävät sosiaalista elämää tuttavien kanssa, mutta siellä pitää olla myös mahdollisuus vetäytyä rauhaan. Oma kädenjälki ja itse tekeminen kiinnostavat, mikäli se tuo itselle nautintoa." Hitaat kohtuullistajat voisivat muuttaa pysyvästi maalle, jos ammatinvaihto onnistuisi. Jossakin vaiheessa tulevaisuudessa hidas kohtuullistaja voi olla se tyyppi, johon eniten samaistuisin, mutta ei vielä. Eniten näiden kahden tyypin määritelmissä sotii omaa ajattelutapaani vastaan se, että ekologisuus ei määritelmien mukaan ole kovin tärkeää tyylikkäille hidastajille tai hitaille kohtuullistajille. En väitä toimivani lähellekään aina ekologisesti, mutta väittäisin kuitenkin antavani enemmän painoarvoa ekologisuudelle kuin kyseisten tyyppien määritelmissä annettiin ymmärtää.


Oma sukupolveni on mielestäni enenevässä määrin ympäristötietoinen, luonnonmukaisuuden kannattaja ja luontoa arvostava. Kaikille nämä asiat eivät näyttäydy samalla tavalla, vaan joku voi liputtaa lähiruoan ja luonnonkosmetiikan puolesta, kun taas toinen kaipaa ennemmin hengähdystaukoja metsäpoluilla tai mökillä kaukana kaupungin kiireestä. Mielestäni ONNI-työkirjassa on hyvin kartoitettu erilaisia ihmistyyppejä, joista jokaiselle maaseutumainen, luontoläheinen ympäristö tai ajattelu on omalla tavallaan tärkeää.




Sitran verkkosivuilla työpaperissa "Visio Suomelle" mainitaan työelämän muutoksesta. Työstä on tulossa yksi keskeinen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lähde. Työelämässä kaivataan yhä enemmän merkityksellisyyttä vakaiden työnkuvien ja -urien kadotessa. Kun takuuta pysyvästä työpaikasta ei ole, ja yhä useamman työtehtävät ja jopa ala voivat vaihdella paljonkin työuran aikana, halutaan työksi tehdä jotakin, jonka itse kokee merkitykselliseksi. Vakituisen työtehtävän ja -paikan puuttuessa työn sisältö ratkaisee enemmän. Oman ikäluokkani kanssa onkin käyty välillä keskustelua siitä, kuinka raha ei välttämättä ole enää se tärkein tai edes toiseksi tärkein työntekoa määrittävistä arvoista (vaikka toki useimmat haluavat saada työstään riittävän korvauksen). Tiedostamme sen, että työuramme tulevat olemaan vaihtelevia, koostuen todennäköisesti useista määräaikaisista työsuhteista eri työnantajien alaisuudessa. Tällöin työn mielekkyys sekä kestävät arvot näyttäytyvät erityisen tärkeinä elementteinä. Ehkä juuri tämän nykyaikaa leimaavan epävarmuuden takia myös yrittäjyyteen tai "kevyeen yrittäjyyteen" ryhtyminen voi tänä päivänä tuntua hyvältä vaihtoehdolta. "Visio Suomelle" työpaperissa onkin mainittu, että tulevaisuudessa raja palkansaajan ja yrittäjän välillä hälventyy. Työhön ja toimeentulon hankkimiseksi kaivataan yksilöllisiä ratkaisuja. Myös perinteiset työyhteisöt ovat jo nyt osittain korvautuneet verkostoilla, ja verkostoitumisen tärkeys vain kasvanee myös tulevaisuudessa.


"Suomalaisella maaseudulla ja sen toimijoilla on mahdollisuus hyötyä ihmisten muuttuneista tarpeista." Näin sanotaan Sitran ONNI-työkirjassa. Ei siis jumiteta vanhassa, jos se pysäyttää kehityksen, vaan uskalletaan päästää irti ja olla avoimia muutoksille.


- Jutta

Intoa työssäoppimisesta



Ajattelin kirjoittaa teille hieman tähänastisista kokemuksistani työssäoppimisessa.

Takana on nyt kuukauden verran työskentelyä Oamk:n Kulttuurialan yksikön hanketoimintapuolella. Aika on hurahtanut jo nyt hurjaa vauhtia, ja uskomattoman paljossa sitä on ehtinyt olla mukana. Täällä kulttuuriyksikössä hankkeita pyörittää parinkymmenen hengen tiimi, jotka eri kokoonpanoissa työstävät hankkeita hyvinkin eri aiheista. Itse olen työskennellyt lähinnä kahden henkilön tiimin lisänä, joka tällä hetkellä pyörittävät paria hanketta ja aloittavat kolmannen alkuvuodesta. Työ on ollut kokonaisuudessaan varsin käytännönläheistä ja joka päivä on erilainen. Välillä työskentelemme kampuksella ja toisinaan Business Kitchenillä keskustassa. Useimmiten päivän aikana tehdään töitä useaan eri hankkeeseen liittyen, joten päivät ovat todella vaihtelevia mikä itselleni sopii erittäin hyvin. Työniloa ovat tuoneet myös todella mukavat työkaverit, jotka päästivät minut sen suuremmitta seremonioitta heti mukaan tositoimiin. Olenkin kokenut oloni enemmän työntekijäksi kuin harjoittelijaksi.

Suurimman osan työpanoksestani olen käyttänyt Creato - Luovasta osaamisesta kasvua ja voimaa liiketoimintaan-hankkeessa. Hanke järjestää erilaisia luovaa osaamista hyödyntävien työmenetelmien koulutuksia ICT- ja luovien alojen pk-yrityksille. Koulutusteemoihin kuuluvat mm. digitaalinen media, palvelumuotoilu ja design management. Hanke on kaksivuotinen ja on nyt puolivälissä, joten toimenpiteet ovat jo hyvässä vauhdissa ja koulutuksia on ehditty toteuttaa vuoden mittaan useita. Hankkeessa olen päässyt mm. käytännössä järjestämään palvelumuotoilun seminaaria ja suunnittelemaan koulutussisältöjä tuleviin koulutuksiin. Lisäksi olen hankkeen byrokraattisemmalla puolella perehtynyt varsin syvällisesti ah-niin-ihanien ESR-henkilöjärjestelmän ja de minimis-tuen maailmoihin sekä kirjoittanut seurantaraporttia. Hallinnolliset asiat vievät näköjään varsin ison siivun hankkeen työajasta, kun osallistujilta kerättävien ja heille lähetettävien tietojen ja asiakirjojen määrä on jo hankkeen tässä vaiheessa varsin mittava. Hankkeen tämänkin puolen asioihin on ollut kiinnostavaa tutustua ja päästä käytännössä kokemaan miten paljon työtä jokin niinkin pieni käsite kuin de minimis todellisuudessa vaatii. Hankkeen koulutustilaisuuksien järjestäminen on ollut mielenkiintoista puuhaa ja on ollut mukava nähdä kuinka osallistujat ovat olleet todella innostuneita koulutusaiheista ja kouluttajista. Hanketta on selvästi järjestetty huolella ja se on jo nyt ylittänyt osan tavoitteistaan.

SoteYBoost on toinen hanke missä olen päässyt suunnittelemaan sisältöä tuleviin koulutuksiin. Hankkeessa tuetaan sosiaali- ja terveysalan sekä hyvinvointialan pk- ja mikroyrityksiä palvelujen kehittämisessä ja yritystoiminnan kasvattamisessa Oulun eteläisen alueella. Hankkeen päätoteuttaja on Oamk:n Oulaisten kampus, mutta osa pidettävistä koulutuksista suunnitellaan täällä. Koulutuksia ollaan järjestämässä mm. sosiaalisen median markkinointikäyttöön ja sisällöntuottamiseen liittyen.

EduDigi-hankkeessa on tarkoitus kehittää digitalisoinnin ja pelillistämisen innovaatioalustoja oppimiseen ja opetustoimintaan. Hanke on vasta hakuvaiheessa, ja olen ollut mukana kirjoittamaan varsinaista hankehakemusta. Hakemukseen olen kirjoittanut tekstiä mm. sukupuolisen tasa-arvon ja kestävästä kehityksen huomioon ottamisesta hankkeessa.

Vuodenvaihteessa alkavan Kasku-hankkeen suunnitelmiin olen päässyt vasta kurkistamaan, mutta kunhan hanke saadaan käyntiin pääsen perehtymään myös sen aiheisiin. Kasku on maaseudun luonto- ja kulttuurilähtöisten virkistys- ja hyvinvointipalveluiden kehittämisen aktivointiin tähtäävä hanke. Hankkeessa vastataan mikro- ja pk-yrittäjien tarpeisiin mm. tuote- ja palveluideoiden kehittämisessä ja verkostoitumisessa. Näistä hankkeista tämän aihe liittyy läheisimmin niin MEAT:n kuin myös oman koulutukseni aihepiireihin joten odotan sen alkamista innolla.

Kulttuurialan yksikössä on käynnissä monessa eri vaiheessa olevia hankkeita, ja on ollut hienoa päästä seuraamaan mitä missäkin hankkeen osa-alueessa tapahtuu. Hankemaailma on kirkastunut huomattavasti ja erilaiset käsitteet saaneet käytännön merkityksen. Hankkeissa työskentely on ainakin omaan makuuni sopivan vaihtelevaa, mutta toisaalta ei liian hektistä. Kun Tarja vielä kävi muistuttamassa että maaseudun kehittäjänä toimimisen HENSU tosiaan tuli tehdä työssäoppimisjakson aluksi (hups) ja sain sen tehtyä, voin sanoa että oppiminen on lähtenyt erittäin hyvin käyntiin. Tämä on todella hyvä tilaisuus päästä katsomaan millaista mielenkiintoiseksi kokemassaan organisaatiossa työskentely todellisuudessa on ja kuinka hankkeita vedetään käytännössä. Itselleni työssäoppimispaikka osui varsin nappiin ja tuli myös juuri oikeaan väliin, sillä tästä on saanut sekä lisää intoa opiskeluun että myös motivaatiota ja selkeyttä työnhakuun. Vaikka olen aiemmin työskennellyt hankkeissa, on hankemaailma täältä suunnittelijan ja vetäjän näkökulmasta katsottuna paljon monimutkaisempaa ja toisaalta myös mielenkiintoisempaa hommaa. Jos ette vielä ole paikkaanne löytäneet suosittelen ottamaan rohkeasti yhteyttä sellaisiin tahoihin joiden toiminta oikeasti kiinnostaa ja jossa/jonka kanssa haluaisitte tulevaisuudessa tehdä töitä.


Toivottavasti saatte työssäoppimisesta yhtä hyvän kokemuksen kuin mitä se minulla on ollut, en olisi uskonut että näin lyhyessä ajassa ehtii päästä osalliseksi niin moneen juttuun. Nyt pistän vuoden viimeisen työpäivän pakettiin ja lähden joulun viettoon, iloista ja rentouttavaa joulunaikaa ja uuttavuotta kaikille!



Virpi Haverinen


torstai 17. joulukuuta 2015

17.12.2016

Hyvän joulun toivotus

Pian hiljennymme joulunviettoon. Lokakuussa aloitimme hankeosaajavalmennuksen ja syksy onkin mennyt käsitteiden ja toiminnan hahmottamiseen. Pikkuhiljaa avatuu hankemaailma, etenkin jos on aloittanut työssäoppimisen. Joku vielä ehkä pähkäilee aihetta. Kyllä se sieltä putkahtaa... Nyt on kuitenkin aika levätä. On ollut ilo tutustua ja nähdä innokkaita oppijoita. Keväällä jatkamme hankesuunnittelun parissa ja ennen kuin huomaammekaan, suunnitelma on valmis ja esittelykunnossa.  Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Ensi vuonna tavataan.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Avoimin mielin kohti uutta

Nyt varmaan moni opiskelija pohdiskelee ja tuskailee hankeidean parissa. Mistä saan aiheen? Mistä lähden liikkeelle? Hankesuunnittelu vie oman aikansa ja on luova prosessi, jossa ei kannata hätäillä.

Mutta sitten luoviin menetelmiin...
Lähijaksolla opiskelijat ansiokkaasti kokeilivat ja opettivat toisilleen erilaisia luovia menetelmiä, joita hanketyössä voi hyödyntää. Varsinkin mielikuvatyöskentely lähti liikkeelle uskomattoman nopeasti. Jukka vetäjänäkin näytti hämmästyneeltä. Strada sopii sittenkin yrityscaseen, eikö niin! Myös akvaariomenetelmä, tulevaisuuden verstas ja learning cafe tulivat meille tutuksi. Muistutan myös ohjaustaitojen kehittämisestä. Vetäjän vastuulla on, että homma etenee ja aikataulussa pysytään. Hyvällä suunnittelulla saadaan aikaan hyviä tuloksia. Kannattaa etukäteen testata tehtävien osalta minkälaisia vastauksia ne tuottavat.

Nyt vain rohkeasti ideoimaan ja kokeilemaan! ja tietenkin oikein ihanaa joulunodotusta. 

tiistai 17. marraskuuta 2015

Askel eteenpäin

Piilopalvelut

Maaseudulla niinkuin kaupungissakin palvelut ovat keskeisessä roolissa. Palvelut voivat olla ns. ruohonjuuritasolla tai sitten suuremmissa ketjuissa / mittakaavoissa. Maaseudulla täytyy ottaa huomioon osaamisen sekä ympäristön voimavarat ja se mikä yleensä jää huomaamatta on se, että millaiset mahdollisuudet tietyllä voimavaroilla voi olla. Pienessä kylässä saattaa olla olemassa sellaisia kädentaitoja, jotka ovat erityisen arvokkaita ja jopa niin, että ihmiset tulevat kauempaakin katsomaan miten työ tapahtuu. Näitä kaikkia voimavaroja ei vain ole vielä saatu kunnolla esille ihmisten tietoisuuteen, jolla tarkoitan hienovaraisesti markkinointia.

Markkinointi sinäänsä saattaa kuulostaa pahalta, joka mielletään useamman korvaan "osta osta osta!!". Tämä ajatusmaailma pitäisi saada käännettyä toisinpäin eli kun tuodaan jokin voimavara markkinoille, jota on kauan pidetty salassa tai ainoastaan pienen yhteisön etuutena - täytyy ajatella, että tässä tarkoitetaan suurempaa hyvää. Tietenkin jokainen hinnoittelee työnsä sen mukaisesti, että on tyytyväinen sekä itse, että asiakkaiden näkökulmasta - Ahneus ei ole kehittämiselle hyväksi.

Nykypäivänä olen huomannut, että suurempi osa pienistä kivijalkamyymälöistä sekä kotimaisista nettimyymälöistä on alkanut markkinoida ideaansa ja tuotteitaan niin, että näen asian erittäin positiivisena tämän asian tiimoilta. Paljon on tullut ihan lähiaikoina tuotteita, mistä en ole kuullut saati sitten kuinka luonnonläheiseksi yritykset ovat päässeet. Niinkuin Onni -Sitran julkaisussa kirjoitettiin, että ihmiset kuitenkin jollain tapaa haluavat olla luonnossa sekä luonnon lähellä arvostaen kotimaisia tuotteita ja hyvää palvelua tai sitten vain rauhaa.

Kaipaammeko uudistusta? 

Kopioi hyvät vältä pahat

Kylien ja harvaan asuttujen maaseutujen on mielestäni hyvä ottaa esimerkkiä kaupungeista ja kaupunkien taas ottaa mallia kylistä. Vuorovaikutusta kaupunkilaisten ja maalaisten välillä - Sitä me tarvitaan, jotta saadaan hommat toimimaan. Maalla asuvilla on taitoja mitä kaupunkilaisilta puuttuu ja taas kaupunkilaiset voivat vastata semmosista asioista, mitkä ovat maalla vähän tuntemattomampia tai ei ole vielä saatu käytäntöön ja toimintatavat on todettu hyväksi. Sama koskee myös yrityksiä! Miksi tuoda satoja samanlaisia ketjuliikkeitä joka pitäjään, ne on jo nähty. Rohkeasti vain luomaan uutta tai sitten kehittämään siitä hyväksi todetusta ideasta vielä parempi. Ketjuliikkeetkin toimivat, mutta liika on liikaa ja jossain vaiheessa se kaatuu mahdottomuuteen ja loisto häviää.

Ainakin henkilökohtaisesti arvostan sellaisia henkilöitä, jotka tietävät mitä tekevät ja mitä myyvät. Asiakaspalvelu on tärkeää ja se ihmisläheisyys juurikin. Kun on kiirettä, on suuria kauppakeskuksia ja paljon työntekijöitä niin täytyy myös kehittää yhteiset pelisäännöt. Toisaalta se toimii, mutta haluaako kukaan loppupeleissä sitäkään(työntekijät /asiakkaat), että toimitaan kuin robotti. Kaikki kopioivat toisiaan, menevät massan mukana. Joskus voisi olla paikallaan, jos vilkaiseekin mitäs siellä vastavirrassa on.

Tässä pitäisikin alkaa jokaisen ajattelemaan itse, että onko tämä nyt se toimiva ratkaisu vai olisiko hyvä aika muutokselle. Osaammeko kopioida ne hyvät ideat ja kehittää niitä eteenpäin? Tätä kysyn myös itseltäni.



ps.
Toivottavasti kirjoitus ei ollut liian epäselvä. Paljon on asioita mistä mielellään kirjoittaisi, mutta niitä on vaikea saada muodostettua tekstiksi. Varsinkin kuin ollut pitempi tauko kirjoittamisesta ja jollain tapaa "uudesta" asiasta kirjoittaminen poikkeaa siitä totutusta :-)

Mika Mähönen

torstai 12. marraskuuta 2015

Tulevaisuuden maaseutu - hyvinvointia ja luovaa hulluutta

"Tulevaisuuden maaseutu tarjoaa uudenlaisia työ-, oppimis- ja elinmahdollisuuksia ihmisille, jotka hakeutuvat sinne uusien motiivien kannustamana. Maaseutu voi olla se inspiroiva tila, jossa teknologia ja luovuus kohtaavat."

Näin todetaan Sitran julkaisussa Onni - Eväitä maaseudun uuteen talouteen. Olen samaa mieltä. Ajatus maaseudusta historiaa henkivänä syrjäisenä paikkana täytyy sysätä syrjään. Maaseudun ei tule olla vain entisaikojen elinkeinojen ja vanhojen perinteiden tyyssija - ei käytännössä eikä varsinkaan ihmisten mielissä. Maaseudulla on mahdollisuuksia joita ei muualla ole, ja ne tulee ottaa käyttöön uusin, innovatiivisin keinoin.

Tietenkään historiaa ei pidä unohtaa. Maaseudut voivat olla myös perinteiden paikkoja, mutta ainoastaan vanhasta ammentamalla emme saavuta tarvittavaa kehitystä ja elinvoimaa. Perinteisen maaseutukuvan ja toimintatapojen rinnalle on tulossa uusia maaseudun arvostamisen ja käytön muotoja. Esimerkiksi etätyöntekijät, aktiiviset harrastajat, ekologisuutta korostavat tai hidasta ja luonnonläheistä elämää arvostavat ihmiset tuovat uutta elämää ja uusia ratkaisuja syrjäisille seuduille

Teknologian myötä maalla asuminen voi olla nykypäivänä hyvin erilaista kuin ennen. Maaseudun edut - joita ei kaupungissa rahallakaan saa - luonto, tila, rauha ja puhtaus tulisi ottaa luovalla tavalla käyttöön  alueiden elinvoimaisuutta lisättäessä. Jopa tietynlaista luovaa hulluutta kaivataan!

Maaseudun elävöittämisessä ratkaisuja voidaan hakea esimerkiksi erilaisista hyvinvointipalveluista, ekologista ja omavaraista elämäntapaa edistävistä toiminnoista, luovuutta ja inspiraatiota lisäävistä ympäristöistä sekä monipuolisista luontoon liittyvistä aktiviteeteista. Lisäksi maaseudun ja kaupunkien välistä vuorovaikutusta tulisi mielestäni tukea entistä enemmän, esimerkiksi lähiruokatoimitusten tai lähi- ja maaseutumatkailun kehittämisen sekä täysin uusien toimintamallien kautta.

Sitran näkemyksen mukaan Suomen tulisi menestyäkseen profiloitua tulevaisuudessa kestävän hyvinvoinnin edelläkävijämaaksi. Kestävän hyvinvoinnin periaatteiden mukaan luonnonympäristö asettaa rajat toiminnallemme, ja noiden rajojen sisällä sosiaalinen ja inhimillinen pääoma sekä talousjärjestelmä ja hallintamallit toimivat ihmisten hyvinvointia edistäen.

Kestävän hyvinvoinnin Suomi kuulostaa maalta, jota olisin mielelläni mukana kehittämässä. Esimerkiksi erilaiset hankkeet yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvoinnin ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi, ekologisen toiminnan edistämiseksi sekä uudenlaisen osaamisen tukemiseksi kiinnostavat. Ajatus kaiken toiminnan pohjautumisesta luonnonympäristömme kantokyvylle on mielestäni merkittävä. On tärkeää, ettemme sahaa oksaa jolla istumme - jos jatkuvasti toimimme ympäristöstämme piittaamatta, ei meillä pian ole paikkaa missä toimia.

Maaseutu pystyy tarjoamaan paljon tärkeitä elementtejä pyrittäessä kohti kestävän hyvinvoinnin yhteiskuntaa: luonnon terveyttä edistävät vaikutukset, omavaraisuuden mahdollisuudet, kiireettömyys, tila sekä monipuoliset harrastusmahdollisuudet tukevat hyvinvointia merkittävällä tavalla. Syrjäisiä seutuja ei siis tule unohtaa, vaan ne tulee ottaa entistä monipuolisemmin käyttöön kestävällä ja sekä ihmistä että yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla.

Maarit Vuorela

Makeaa elämää maaseudulla.

Hanke suunnittelua

Tervehdys kaikille, toivottavasti osaan nyt tämän oikein tehdä...

Ajattelin jakaa teidän kesken hiukan hankeideointini vaiheita.

Elikkä tänään olen menossa suunnittelemaan hanketta Setlementille. Olen koettanut valmistautua tapaamiseen hyvin. Olen etsinyt eri ohjelmista niin sanottua tukea idealleni sekä myös miettinyt, kukahan olisi kyseisen idean rahoittaja. Kuitenkin ajattelin pitää mieleni avoimena ja lähteä suunnittelumielellä kyseiseen palaveriin, koska nythän suunnittelu vasta alkaa.

Tässä vähän lisätietoa hankkeesta ja siitä mitä olen ajatellut... (muuten, hankkeen suunnittelu on prosessi).


Alustus:

Romanikulttuurissa on jo usean vuoden ajan eletty suurten kulttuuristen murrosten aikaa. Romanikulttuuri on erittäin ihmisläheinen kulttuuri jossa pyritään elämään rinta rinnan eri ikäryhmien kesken. Näin myös jälkipolville on siirtynyt niin sanottu oikea romanius.  Nykypäivänä kuitenkin yhteisöllisyys, mikä on ollut romanikulttuurissa aina kantavana voimana, on häviämässä.

Romanikulttuurissa romanit avioituvat/aloittavat parisuhteen verrattain nuorena ja perheenlisäystä tulee myös liiton varhaisessa vaiheessa. Aiemmin romanikulttuurin yhteisöllisyys kantoi ja auttoi yhteisön sisällä. Nykyisin romaniperheet ovat usein yksin ja voimattomia kohtamaan lapsiperheiden haasteet. Niin sanotut valtaväestön tukirakenteet eivät yksistään riitä sekä aina kohtaa romaniväestöä. Romaniväestöllä on monesti viranomaispelko. Usein romanit ovat historiansa saatossa kohdanneet kaltoin kohtelua eri viranomaisten kautta, ehkä jopa suurimmin aina silloin kun he ovat tarvinneet apua.

-         Romaniperheet tarvitsevat rohkaisua ja tukea arkeen. Romani - isät ja -äidit eivät useinkaan käy perhekerhoissa tai kohtaa toisia perheitä vertaistukimenetelmin. Useimmiten perheen arjen pyörittämisen haasteet koetaan yksin ja niistä koetaan selviytyä. Tunnetaan häpeää ja pelkoa kysyä ja lähteä liikkeelle.

 Romaneilla erot ovat yhtä yleisiä kuin valtaväestölläkin.  Olisi tärkeää kohdata perheet oikeassa vaiheessa ja antaa tarvittavat työkalut, vielä kun on mahdollista vaikuttaa ja auttaa. 

 

-         Romaninuoret myös kokevat voimattomuutta elämänhallinnassa ja se näkyykin hyvin selvästi esimerkiksi asumisongelmien kohdalla. Romanikulttuurissa nuorelta aikuiselta odotetaan oma-aloitteisuutta asioiden hoitamisessa ja jos sitä ei ole niin joku suvusta auttaa. Kuitenkaan se ei aina toteudu ja näin ollen nuori jääkin kasaantuvien ongelmien kanssa yksin. Romaninuoretkin kokevat yksinäisyyttä ja osaamattomuutta sekä epävarmuutta kaikessa elämässä. Nuoret tarvitsevat elämänhallintataitoihin tukea ja ohjausta.

 

-         Romanikulttuurin tietouden lisääminen. Niin kuin on sanottu että usein pelko johtuu tiedon puutteesta. On tärkeää että romanikulttuurista tiedetään ja että ihmisillä on mahdollisuus kuulla romanikulttuurista romaneilta itseltään.

 

-         Kansainvälinen yhteistyö on tärkeää sillä näin ollen voimme oppia puolin ja toisin siitä miten joitakin asioita hoidetaan… miksi keksiä pyörää uudestaan kun se on jo keksitty. Suomessa on verrattuna moneen muuhun EU-maahan romaniväestöä koskevat asiat ja niiden hoito edistyneemmässä tilassa, meiltä olisi hyvä viedä hyväksi koettuja käytäntöjä ja työmenetelmiä muualle. Suomen romaneiden tapakulttuuri ja pukeutuminen on erilaisempaa kuin muilla romaneilla, joten on hyvä tutustua myös muihin romaniyhteisöihin ja niiden erilaisuuteen.


Eli siinä ideointia ja suunnittelua mahdollista tulevaa hanketta varten, mikä se sitten lieneekään...

Toivottakaahan tsemppiä!

Henry Lindgren



torstai 29. lokakuuta 2015

Luovuutta etsimässä

Työelämässä, ja eritoten hanke- ja yritysmaailmassa, luovuudesta on tullut yksi menestyvän toimijan keskeisistä ominaisuuksista. Monella alalla arvostetaan tavanomaisesta poikkeavia ratkaisuja, uusia innovaatioita ja rohkeutta tehdä asioita toisin. Luovuushan on kykyä nähdä uusia asiayhteyksiä ja ratkaista ongelmia uusilla tavoilla -  kehittää uusia ideoita, käsitteitä ja tekniikoita totutusta poiketen.

Aika moni, ellei jokainen, luovuuden tutkija ja asiantuntija on sitä mieltä, että luovuuttaan voi kehittää. Yhteistä erilaisille ohjeille ja harjoitteille tuntuu olevan, että luovuudelle täytyy antaa aikaa. Saksalaistutkija Sabine Hossenfelderin mukaan luova ajattelu on osa joka ikisen ihmisen aivoja. “Samalla tavoin kuin taito juosta tulee terveelle ihmiselle samassa paketissa kuin jalat. Geenit ja treeni ratkaisevat, kuka juoksee nopeimmin. Myös luovuutta voi parantaa harjoittelemalla.”

Jussi T. Kosken ja Saku Tuomisen kirjassa Kuinka ideat syntyvät korostetaan luovuuden kehittämisen olevan elinikäinen prosessi, jonka suurin este on valitettavasti kiire. Luovalle ajattelulle ja toiminnalle tulisi varata aikaa, jotta sen on mahdollista kehittyä.

Yhdysvaltalainen kirjailija, käsikirjoittaja ja toimittaja Julia Cameron esittelee teoksessaan Tie Luovuuteen kaksi oman kokemuksensa mukaan erityisen hyvin toimivaa luovuuden kehittämisen perustyökalua, joita hän kutsuu aamusivuiksi ja taitelijatreffeiksi. Aamusivut tarkoittavat ennen päivän alkua kirjoitettavaa tajunnanvirtaa. Tarkoituksena on kirjoittaa pari sivua tekstiä aivan kaikesta mitä päähän pälkähtää. Tavoitteena on päästää irti kontrollista, olla ajattelematta, analysoimatta ja kritisoimatta tuotostaan - joka on tärkeää myös luovan ajattelun kannalta. Kirjoituksiin ei ole tarkoitus palata jälkikäteen, vaan tarkoituksena on aloittaa uusi päivä avoimin mielin, luopuen siitä sisäisestä kriitikosta, joka sanoo: “Tuo nyt on ihan hullua, ei kukaan ajattele tai tee noin!” Näin ihminen voi avautua uusille ajatuksille ja rohkeudelle toimia toisin. Cameronin mukaan varauksettomasta ja avoimesta ajatusten kirjoittamisesta on hyötyä kaikille (myös muille kuin kirjallista) luovuutta kaipaaville.

Kirjoittamisen tapaan taiteilijatreffeiksi kutsumansa toiminnan avulla ihminen voi Cameronin mukaan antaa aikaa omalle luovuudelleen. Noin kerran viikossa hän suosittaa “omistautumista luovalle puolelleen” vieraillen erilaisissa itseään kiinnostavissa paikoissa - teatterissa, konsertissa, vieraassa kaupungissa, kirpputorilla, taidenäyttelyssä, uudessa ravintolassa tai vaikka keilaamassa. Kohteen ei tarvitse olla maksullinen, se voi olla vaikka uusi puisto, ranta tai kirjasto. Tärkeintä Cameronin mukaan on olla yksin, tarkkailla ympäristöä avoimesti ja kuunnella omia ajatuksiaan siitä. Itselleen mieleisen ympäristön sekä omien ajatusten ja havaintojen tarkkailun avulla alkaa Cameronin mukaan vähitellen löytää myös itsestään luovia puolia.

Luovuutta opetellessa (tai vaikka päättäisikin olla opettelematta) ei kuitenkaan kannata vaipua synkkyyteen: “Ääk! En ole yhtään luova! Ei minusta ole mihinkään!” Sabine Hossenfelder nimittäin korostaa, että aina ei ole tarpeen keksiä pyörää uudelleen eikä pelkkä luovuus ole menestyksen salaisuus. Luovilla ratkaisuilla on yleensä myös suurempi riski epäonnistua kuin ennestään tunnetuilla menetelmillä. Tämän vuoksi esimerkiksi rahoittajat eivät aina automaattisesti suosi uusia, ennennäkemättömiä vaihtoehtoja.

Jotkut ihmiset osannevat käyttää luovuuttaan toisia vaivattomammin. Mutta on jokaisen oma valinta, kehittääkö omaa luovaa puoltaan enemmän vai tyytyykö mieluummin tuttuun toimintaan ja jo tunnettuihin ratkaisuihin. Molemmissa on puolensa, eikä kumpikaan sinällään takaa varmaa menestystä millään elämän osa-alueella - menestykseen tarvittaneen myös paljon muuta!

Maarit Vuorela

Ps. Kirjoittaja ei todellakaan koe itse olevansa mikään luovuuden ehtymätön aarreaitta, eikä (vielä) ole myöskään testannut mainittuja luovuuden kehittämisen työkaluja. Mutta intoa itsensä kehittämiseen kyllä löytyy.

torstai 8. lokakuuta 2015

Tutkinnon suorittaminen ja valmistava koulutus -eri prosessit?

On varmaan hämmentävää hypätä uuteen koulutukseen ja käsitemaailmaan. Puhutaan valmistavasta koulutuksesta ja tutkinnon suorittamisesta. Eikö riitä, että on yksi putki, josta sitten aikanaan valmistutaan? Kun puhutaan aikuisten näyttötutkinnoista niin  puhutaan työelämän tutkinnoista. Ajatuksena on, että tutkinto suoritetaan työelämässä ja niissä työtehtävissä, joita ammattiin vaaditaan.
Ammattitaitovaatimukset löytyvät tutkinnon perusteista (2011). Jokainen tutkinnon suorittaja henkilökohtaistetaan eli tutkinnon suorittamistavat voivat vaihdella. Näistä keskustelemme sekä henkilökohtaisesti sovituissa tapaamisissa.

Valmistavan koulutuksen ohjelma on laadittu siten, että se tukee tutkinnon suorittamista. Myös näiltä osin laaditaan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma. Opiskelu voi koostua monista eri tavoista; lähiopetus, itsenäinen työskentely ja työssäoppiminen. Nyt opiskelu voi vielä tuntua epämääräiseltä ja ahdistavalta. Mitä kaikkea vaaditaan? Kunhan hetki aikaa kuluu ja päästään asioihin käsiksi, niin kyllä se selviää. Ollaan siis luottavaisia.





Tiistai-iltapäivänä vielä viimeinen puristus eli tutustuttiin blogien maailmaan. Nyt harjoitellaan ahkerasti sekä opiskelijat että ope