torstai 29. lokakuuta 2015

Luovuutta etsimässä

Työelämässä, ja eritoten hanke- ja yritysmaailmassa, luovuudesta on tullut yksi menestyvän toimijan keskeisistä ominaisuuksista. Monella alalla arvostetaan tavanomaisesta poikkeavia ratkaisuja, uusia innovaatioita ja rohkeutta tehdä asioita toisin. Luovuushan on kykyä nähdä uusia asiayhteyksiä ja ratkaista ongelmia uusilla tavoilla -  kehittää uusia ideoita, käsitteitä ja tekniikoita totutusta poiketen.

Aika moni, ellei jokainen, luovuuden tutkija ja asiantuntija on sitä mieltä, että luovuuttaan voi kehittää. Yhteistä erilaisille ohjeille ja harjoitteille tuntuu olevan, että luovuudelle täytyy antaa aikaa. Saksalaistutkija Sabine Hossenfelderin mukaan luova ajattelu on osa joka ikisen ihmisen aivoja. “Samalla tavoin kuin taito juosta tulee terveelle ihmiselle samassa paketissa kuin jalat. Geenit ja treeni ratkaisevat, kuka juoksee nopeimmin. Myös luovuutta voi parantaa harjoittelemalla.”

Jussi T. Kosken ja Saku Tuomisen kirjassa Kuinka ideat syntyvät korostetaan luovuuden kehittämisen olevan elinikäinen prosessi, jonka suurin este on valitettavasti kiire. Luovalle ajattelulle ja toiminnalle tulisi varata aikaa, jotta sen on mahdollista kehittyä.

Yhdysvaltalainen kirjailija, käsikirjoittaja ja toimittaja Julia Cameron esittelee teoksessaan Tie Luovuuteen kaksi oman kokemuksensa mukaan erityisen hyvin toimivaa luovuuden kehittämisen perustyökalua, joita hän kutsuu aamusivuiksi ja taitelijatreffeiksi. Aamusivut tarkoittavat ennen päivän alkua kirjoitettavaa tajunnanvirtaa. Tarkoituksena on kirjoittaa pari sivua tekstiä aivan kaikesta mitä päähän pälkähtää. Tavoitteena on päästää irti kontrollista, olla ajattelematta, analysoimatta ja kritisoimatta tuotostaan - joka on tärkeää myös luovan ajattelun kannalta. Kirjoituksiin ei ole tarkoitus palata jälkikäteen, vaan tarkoituksena on aloittaa uusi päivä avoimin mielin, luopuen siitä sisäisestä kriitikosta, joka sanoo: “Tuo nyt on ihan hullua, ei kukaan ajattele tai tee noin!” Näin ihminen voi avautua uusille ajatuksille ja rohkeudelle toimia toisin. Cameronin mukaan varauksettomasta ja avoimesta ajatusten kirjoittamisesta on hyötyä kaikille (myös muille kuin kirjallista) luovuutta kaipaaville.

Kirjoittamisen tapaan taiteilijatreffeiksi kutsumansa toiminnan avulla ihminen voi Cameronin mukaan antaa aikaa omalle luovuudelleen. Noin kerran viikossa hän suosittaa “omistautumista luovalle puolelleen” vieraillen erilaisissa itseään kiinnostavissa paikoissa - teatterissa, konsertissa, vieraassa kaupungissa, kirpputorilla, taidenäyttelyssä, uudessa ravintolassa tai vaikka keilaamassa. Kohteen ei tarvitse olla maksullinen, se voi olla vaikka uusi puisto, ranta tai kirjasto. Tärkeintä Cameronin mukaan on olla yksin, tarkkailla ympäristöä avoimesti ja kuunnella omia ajatuksiaan siitä. Itselleen mieleisen ympäristön sekä omien ajatusten ja havaintojen tarkkailun avulla alkaa Cameronin mukaan vähitellen löytää myös itsestään luovia puolia.

Luovuutta opetellessa (tai vaikka päättäisikin olla opettelematta) ei kuitenkaan kannata vaipua synkkyyteen: “Ääk! En ole yhtään luova! Ei minusta ole mihinkään!” Sabine Hossenfelder nimittäin korostaa, että aina ei ole tarpeen keksiä pyörää uudelleen eikä pelkkä luovuus ole menestyksen salaisuus. Luovilla ratkaisuilla on yleensä myös suurempi riski epäonnistua kuin ennestään tunnetuilla menetelmillä. Tämän vuoksi esimerkiksi rahoittajat eivät aina automaattisesti suosi uusia, ennennäkemättömiä vaihtoehtoja.

Jotkut ihmiset osannevat käyttää luovuuttaan toisia vaivattomammin. Mutta on jokaisen oma valinta, kehittääkö omaa luovaa puoltaan enemmän vai tyytyykö mieluummin tuttuun toimintaan ja jo tunnettuihin ratkaisuihin. Molemmissa on puolensa, eikä kumpikaan sinällään takaa varmaa menestystä millään elämän osa-alueella - menestykseen tarvittaneen myös paljon muuta!

Maarit Vuorela

Ps. Kirjoittaja ei todellakaan koe itse olevansa mikään luovuuden ehtymätön aarreaitta, eikä (vielä) ole myöskään testannut mainittuja luovuuden kehittämisen työkaluja. Mutta intoa itsensä kehittämiseen kyllä löytyy.