tiistai 22. joulukuuta 2015

Pohdintoja Sitran julkaisujen pohjalta


Sitran ONNI-työkirjassa kuvataan maaseudulla asumista ja elämistä erilaisista näkökulmista. Maaseutu tarkoittaa ihmisille yksilöstä riippuen eri asioita. Joku saa tarvittavan "maaseutumaisen fiiliksen" pienestäkin luontokaistaleesta kaupunkialueella, kun taas toiselle maaseutu on ydinmaaseutua peltoineen ja metsineen kaukana suurista asutuskeskittymistä. Jollekin muulle maaseutu voi toimia inspiroivana työympäristönä. Tapoja kokea maaseutu on siis hyvin monenlaisia, mikä pitäisi ottaa huomioon nykyisissä ja tulevissa maaseudun kehittämistoimissa.


Kaupungistumisen vastapainoksi ihmiset kaipaavat usein jonkin tasoista luontoläheisyyttä ja "hitaamman elämän" hetkiä. Jollekin tähän riittää käynti ja puuhastelu kaupungin siirtolapuutarha-alueella, toinen taas kaipaa pysyvämpää hektisen elämän hidastamista kaukana kaupungin sykkeestä. Kaipuu maalle ja luontoläheisempään ympäristöön on yksilöllistä. Luontokaipuuseen ja hitaamman elämän tavoittelemiseen liittyy tässä ajassa yleisesti myös ympäristötietoisuus ja sen kasvu. Ihmiset peräänkuuluttavat ekologisia vaihtoehtoja ja vaativat asumiseltaan sekä käyttämiltään palveluilta enenevissä määrin luonnon huomioonottamista. Näitä asioita on tärkeä pohtia eri toimijoiden kesken, jotta tulevaisuudessa(kin) maaseudulla olisi elinvoimaista ja menestyvää yritystoimintaa ja ihmisten ympäristötietoisuutta tyydyttäviä palveluita. Miettimällä huolellisesti tulevaisuutta sekä nykyisten ja tulevien sukupolvien vaatimuksia ja kiinnostuksenkohteita voidaan maallemuuttajien määrää saada kasvatettua.

ONNI-työkirjassa on monipuolisten haastattelujen pohjalta tehty karkeaa tyypittelyä niistä ihmistyypeistä, jotka jollakin tavalla haluavat hyödyntää maaseutua ja sen tuomia mahdollisuuksia sekä hyötyä sen positiivisista elementeistä omassa elämässään. Tyypittelyn pohjalta on muodostettu yhdeksän (9) ihmistyyppiä: wlan-vaeltajat, tyylikkäät hidastajat, luomu-urbaanit, ekoturistit, hitaat kohtuullistajat, agrieläkeläiset, etnomaalaiset, maalla harrastajat ja hiilineutraalikot. Uskoisin, että lähes jokainen löytää näiden tyyppien kuvailuista itseensä sopivan kuvauksen jos ei puhtaasti yhdestä tietystä, niin sitten muutamaa eri tyyppiä yhdistelemällä.


Itseäni koen tällä hetkellä kuvaavan parhaiten tyylikkään hidastajan määritelmän, mutta tulevaisuudessa voisin kuvitella olevani myös hidas kohtuullistaja. Tyylikäs hidastaja on lyhyen määrittelyn mukaan nautiskelija, jolla on kakkoskoti maalla. (Omaa kakkoskotia ei itselläni vielä ole, mutta onneksi sukulaistenkin saa hyödyntää!). Kuvailun perusteella samaistun etenkin seuraaviin kohtiin: "He (tyylikkäät hidastajat) voivat matkustaa maalle lentokoneella tai omalla autolla, mutta nauttivat perillä hitaasta elämänrytmistä. He ovat paikallisten palveluitten suurkuluttajia ja arvostavat hyviä liikunta- ja harrastusmahdollisuuksia. Maalla he viettävät sosiaalista elämää tuttavien kanssa, mutta siellä pitää olla myös mahdollisuus vetäytyä rauhaan. Oma kädenjälki ja itse tekeminen kiinnostavat, mikäli se tuo itselle nautintoa." Hitaat kohtuullistajat voisivat muuttaa pysyvästi maalle, jos ammatinvaihto onnistuisi. Jossakin vaiheessa tulevaisuudessa hidas kohtuullistaja voi olla se tyyppi, johon eniten samaistuisin, mutta ei vielä. Eniten näiden kahden tyypin määritelmissä sotii omaa ajattelutapaani vastaan se, että ekologisuus ei määritelmien mukaan ole kovin tärkeää tyylikkäille hidastajille tai hitaille kohtuullistajille. En väitä toimivani lähellekään aina ekologisesti, mutta väittäisin kuitenkin antavani enemmän painoarvoa ekologisuudelle kuin kyseisten tyyppien määritelmissä annettiin ymmärtää.


Oma sukupolveni on mielestäni enenevässä määrin ympäristötietoinen, luonnonmukaisuuden kannattaja ja luontoa arvostava. Kaikille nämä asiat eivät näyttäydy samalla tavalla, vaan joku voi liputtaa lähiruoan ja luonnonkosmetiikan puolesta, kun taas toinen kaipaa ennemmin hengähdystaukoja metsäpoluilla tai mökillä kaukana kaupungin kiireestä. Mielestäni ONNI-työkirjassa on hyvin kartoitettu erilaisia ihmistyyppejä, joista jokaiselle maaseutumainen, luontoläheinen ympäristö tai ajattelu on omalla tavallaan tärkeää.




Sitran verkkosivuilla työpaperissa "Visio Suomelle" mainitaan työelämän muutoksesta. Työstä on tulossa yksi keskeinen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lähde. Työelämässä kaivataan yhä enemmän merkityksellisyyttä vakaiden työnkuvien ja -urien kadotessa. Kun takuuta pysyvästä työpaikasta ei ole, ja yhä useamman työtehtävät ja jopa ala voivat vaihdella paljonkin työuran aikana, halutaan työksi tehdä jotakin, jonka itse kokee merkitykselliseksi. Vakituisen työtehtävän ja -paikan puuttuessa työn sisältö ratkaisee enemmän. Oman ikäluokkani kanssa onkin käyty välillä keskustelua siitä, kuinka raha ei välttämättä ole enää se tärkein tai edes toiseksi tärkein työntekoa määrittävistä arvoista (vaikka toki useimmat haluavat saada työstään riittävän korvauksen). Tiedostamme sen, että työuramme tulevat olemaan vaihtelevia, koostuen todennäköisesti useista määräaikaisista työsuhteista eri työnantajien alaisuudessa. Tällöin työn mielekkyys sekä kestävät arvot näyttäytyvät erityisen tärkeinä elementteinä. Ehkä juuri tämän nykyaikaa leimaavan epävarmuuden takia myös yrittäjyyteen tai "kevyeen yrittäjyyteen" ryhtyminen voi tänä päivänä tuntua hyvältä vaihtoehdolta. "Visio Suomelle" työpaperissa onkin mainittu, että tulevaisuudessa raja palkansaajan ja yrittäjän välillä hälventyy. Työhön ja toimeentulon hankkimiseksi kaivataan yksilöllisiä ratkaisuja. Myös perinteiset työyhteisöt ovat jo nyt osittain korvautuneet verkostoilla, ja verkostoitumisen tärkeys vain kasvanee myös tulevaisuudessa.


"Suomalaisella maaseudulla ja sen toimijoilla on mahdollisuus hyötyä ihmisten muuttuneista tarpeista." Näin sanotaan Sitran ONNI-työkirjassa. Ei siis jumiteta vanhassa, jos se pysäyttää kehityksen, vaan uskalletaan päästää irti ja olla avoimia muutoksille.


- Jutta

Intoa työssäoppimisesta



Ajattelin kirjoittaa teille hieman tähänastisista kokemuksistani työssäoppimisessa.

Takana on nyt kuukauden verran työskentelyä Oamk:n Kulttuurialan yksikön hanketoimintapuolella. Aika on hurahtanut jo nyt hurjaa vauhtia, ja uskomattoman paljossa sitä on ehtinyt olla mukana. Täällä kulttuuriyksikössä hankkeita pyörittää parinkymmenen hengen tiimi, jotka eri kokoonpanoissa työstävät hankkeita hyvinkin eri aiheista. Itse olen työskennellyt lähinnä kahden henkilön tiimin lisänä, joka tällä hetkellä pyörittävät paria hanketta ja aloittavat kolmannen alkuvuodesta. Työ on ollut kokonaisuudessaan varsin käytännönläheistä ja joka päivä on erilainen. Välillä työskentelemme kampuksella ja toisinaan Business Kitchenillä keskustassa. Useimmiten päivän aikana tehdään töitä useaan eri hankkeeseen liittyen, joten päivät ovat todella vaihtelevia mikä itselleni sopii erittäin hyvin. Työniloa ovat tuoneet myös todella mukavat työkaverit, jotka päästivät minut sen suuremmitta seremonioitta heti mukaan tositoimiin. Olenkin kokenut oloni enemmän työntekijäksi kuin harjoittelijaksi.

Suurimman osan työpanoksestani olen käyttänyt Creato - Luovasta osaamisesta kasvua ja voimaa liiketoimintaan-hankkeessa. Hanke järjestää erilaisia luovaa osaamista hyödyntävien työmenetelmien koulutuksia ICT- ja luovien alojen pk-yrityksille. Koulutusteemoihin kuuluvat mm. digitaalinen media, palvelumuotoilu ja design management. Hanke on kaksivuotinen ja on nyt puolivälissä, joten toimenpiteet ovat jo hyvässä vauhdissa ja koulutuksia on ehditty toteuttaa vuoden mittaan useita. Hankkeessa olen päässyt mm. käytännössä järjestämään palvelumuotoilun seminaaria ja suunnittelemaan koulutussisältöjä tuleviin koulutuksiin. Lisäksi olen hankkeen byrokraattisemmalla puolella perehtynyt varsin syvällisesti ah-niin-ihanien ESR-henkilöjärjestelmän ja de minimis-tuen maailmoihin sekä kirjoittanut seurantaraporttia. Hallinnolliset asiat vievät näköjään varsin ison siivun hankkeen työajasta, kun osallistujilta kerättävien ja heille lähetettävien tietojen ja asiakirjojen määrä on jo hankkeen tässä vaiheessa varsin mittava. Hankkeen tämänkin puolen asioihin on ollut kiinnostavaa tutustua ja päästä käytännössä kokemaan miten paljon työtä jokin niinkin pieni käsite kuin de minimis todellisuudessa vaatii. Hankkeen koulutustilaisuuksien järjestäminen on ollut mielenkiintoista puuhaa ja on ollut mukava nähdä kuinka osallistujat ovat olleet todella innostuneita koulutusaiheista ja kouluttajista. Hanketta on selvästi järjestetty huolella ja se on jo nyt ylittänyt osan tavoitteistaan.

SoteYBoost on toinen hanke missä olen päässyt suunnittelemaan sisältöä tuleviin koulutuksiin. Hankkeessa tuetaan sosiaali- ja terveysalan sekä hyvinvointialan pk- ja mikroyrityksiä palvelujen kehittämisessä ja yritystoiminnan kasvattamisessa Oulun eteläisen alueella. Hankkeen päätoteuttaja on Oamk:n Oulaisten kampus, mutta osa pidettävistä koulutuksista suunnitellaan täällä. Koulutuksia ollaan järjestämässä mm. sosiaalisen median markkinointikäyttöön ja sisällöntuottamiseen liittyen.

EduDigi-hankkeessa on tarkoitus kehittää digitalisoinnin ja pelillistämisen innovaatioalustoja oppimiseen ja opetustoimintaan. Hanke on vasta hakuvaiheessa, ja olen ollut mukana kirjoittamaan varsinaista hankehakemusta. Hakemukseen olen kirjoittanut tekstiä mm. sukupuolisen tasa-arvon ja kestävästä kehityksen huomioon ottamisesta hankkeessa.

Vuodenvaihteessa alkavan Kasku-hankkeen suunnitelmiin olen päässyt vasta kurkistamaan, mutta kunhan hanke saadaan käyntiin pääsen perehtymään myös sen aiheisiin. Kasku on maaseudun luonto- ja kulttuurilähtöisten virkistys- ja hyvinvointipalveluiden kehittämisen aktivointiin tähtäävä hanke. Hankkeessa vastataan mikro- ja pk-yrittäjien tarpeisiin mm. tuote- ja palveluideoiden kehittämisessä ja verkostoitumisessa. Näistä hankkeista tämän aihe liittyy läheisimmin niin MEAT:n kuin myös oman koulutukseni aihepiireihin joten odotan sen alkamista innolla.

Kulttuurialan yksikössä on käynnissä monessa eri vaiheessa olevia hankkeita, ja on ollut hienoa päästä seuraamaan mitä missäkin hankkeen osa-alueessa tapahtuu. Hankemaailma on kirkastunut huomattavasti ja erilaiset käsitteet saaneet käytännön merkityksen. Hankkeissa työskentely on ainakin omaan makuuni sopivan vaihtelevaa, mutta toisaalta ei liian hektistä. Kun Tarja vielä kävi muistuttamassa että maaseudun kehittäjänä toimimisen HENSU tosiaan tuli tehdä työssäoppimisjakson aluksi (hups) ja sain sen tehtyä, voin sanoa että oppiminen on lähtenyt erittäin hyvin käyntiin. Tämä on todella hyvä tilaisuus päästä katsomaan millaista mielenkiintoiseksi kokemassaan organisaatiossa työskentely todellisuudessa on ja kuinka hankkeita vedetään käytännössä. Itselleni työssäoppimispaikka osui varsin nappiin ja tuli myös juuri oikeaan väliin, sillä tästä on saanut sekä lisää intoa opiskeluun että myös motivaatiota ja selkeyttä työnhakuun. Vaikka olen aiemmin työskennellyt hankkeissa, on hankemaailma täältä suunnittelijan ja vetäjän näkökulmasta katsottuna paljon monimutkaisempaa ja toisaalta myös mielenkiintoisempaa hommaa. Jos ette vielä ole paikkaanne löytäneet suosittelen ottamaan rohkeasti yhteyttä sellaisiin tahoihin joiden toiminta oikeasti kiinnostaa ja jossa/jonka kanssa haluaisitte tulevaisuudessa tehdä töitä.


Toivottavasti saatte työssäoppimisesta yhtä hyvän kokemuksen kuin mitä se minulla on ollut, en olisi uskonut että näin lyhyessä ajassa ehtii päästä osalliseksi niin moneen juttuun. Nyt pistän vuoden viimeisen työpäivän pakettiin ja lähden joulun viettoon, iloista ja rentouttavaa joulunaikaa ja uuttavuotta kaikille!



Virpi Haverinen


torstai 17. joulukuuta 2015

17.12.2016

Hyvän joulun toivotus

Pian hiljennymme joulunviettoon. Lokakuussa aloitimme hankeosaajavalmennuksen ja syksy onkin mennyt käsitteiden ja toiminnan hahmottamiseen. Pikkuhiljaa avatuu hankemaailma, etenkin jos on aloittanut työssäoppimisen. Joku vielä ehkä pähkäilee aihetta. Kyllä se sieltä putkahtaa... Nyt on kuitenkin aika levätä. On ollut ilo tutustua ja nähdä innokkaita oppijoita. Keväällä jatkamme hankesuunnittelun parissa ja ennen kuin huomaammekaan, suunnitelma on valmis ja esittelykunnossa.  Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Ensi vuonna tavataan.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Avoimin mielin kohti uutta

Nyt varmaan moni opiskelija pohdiskelee ja tuskailee hankeidean parissa. Mistä saan aiheen? Mistä lähden liikkeelle? Hankesuunnittelu vie oman aikansa ja on luova prosessi, jossa ei kannata hätäillä.

Mutta sitten luoviin menetelmiin...
Lähijaksolla opiskelijat ansiokkaasti kokeilivat ja opettivat toisilleen erilaisia luovia menetelmiä, joita hanketyössä voi hyödyntää. Varsinkin mielikuvatyöskentely lähti liikkeelle uskomattoman nopeasti. Jukka vetäjänäkin näytti hämmästyneeltä. Strada sopii sittenkin yrityscaseen, eikö niin! Myös akvaariomenetelmä, tulevaisuuden verstas ja learning cafe tulivat meille tutuksi. Muistutan myös ohjaustaitojen kehittämisestä. Vetäjän vastuulla on, että homma etenee ja aikataulussa pysytään. Hyvällä suunnittelulla saadaan aikaan hyviä tuloksia. Kannattaa etukäteen testata tehtävien osalta minkälaisia vastauksia ne tuottavat.

Nyt vain rohkeasti ideoimaan ja kokeilemaan! ja tietenkin oikein ihanaa joulunodotusta.