BLOGIKIRJOITUS:
MINUN AJATUKSIA MAASEUDUN TULEVAISUUDESTA JA SIITÄ ONKO MAASEUDULLA
TULEVAISUUTTA?
SUVI
PESONEN /PSK MEAT 2016
Olen
ajautunut maaseudun heilumattomaksi kannattajaksi, koska se on meidän perheen
juttu. Se juttu on oma talo ja rauha, jonka pihapiirissä voit hiippailla
alasti, se on luonto ja juuret, läheiset sukulaiset, lähikoulu ja ne kylän
kaikki ihmiset, joille oikeasti voi soittaa jos on hätä. Se on se vahva tunne,
että tämä on sitä elämää, josta tulee hyvä ja turvallinen olo, sitä, että
tietää olevansa kotona.Sitä kutsutaan kaiketi yhteisöllisyydeksi, jos voi
vessasta soittaa naapurille tuotko paperia tai porhaltaa kouluun selvittämään
jos lapsella on ongelmia ja saada ne möröt talttumaan ennen räjähdysmäisiä
mätäpaiseita. Ja mikäli Erkkiä ei ole näkynyt raitilla muutamaan toviin
tiedetään mennä oven taakse kolkuttamaan ja kysymään mikä on homman nimi.
Kaupassa voi käydä kerran viikossa, mutta lasten lähipalvelu, koulu, pitää olla
lähellä. Sen vuoksi mekin olemme valinneet kylämme ja minä ajautunut suomen
kyläkoulujen kannattajaksi! Itse haluan olla kehittämässä maaseudulla
tulevaisuuden hyvinvointikouluja, joiden kehittämismahdollisuudet ovat
RAJATTOMAT!
On
nähtävissä, että taloushaasteet eivät tule hetkeen paranemaan ja ne asiat,
joita suomi on pitänyt vahvuuksinaan onkin
kääntymässä heikkouksiksi.Tarvitaan mitä kipeimmin uudenlaisia
ratkaisuja eri-ikäisten ihmisten hyvinvoinnin tukemiseksi ja peruspalveluiden
tuottamiseksi. Ne lähipalvelut, joita ihminen tarvitsee päivittäin tulisi
erityisesti olla lasten ja iäkkäiden todellisia lähipalveluita. Työikäiset
huristelevat autoillaan kauemmaksikin.
Suomella ei
ole enää varaa lisätä pahoinvointia ja työkyvyttömyyttä, yksinkertaisesti ei
ole rahaa. Esim. joka kuudes alle 30 vuotias on työkyvytön masennuksen vuoksi
tai joka toinen päivä yksi vanhus tekee yksinäisyyden vuoksi itsemurhan. Ja
huostaanottokustannukset ovat yhtä paljon vuodessa kuin koko ammatillisen
koulutuksen menot.
KOULUN
MERKITYS ENNALTAEHKÄISEVÄSSÄ TOIMINNASSA ON SUURI JA SE ON PERUSOPETUSLAISSA
MAINITTU LÄHIPALVELUKSI
25 vuoden
aikana suomen peruskouluista on lakkautettu puolet ja säästöjä ei ole syntynyt.
Eniten peruskouluverkon heikentyminen on osunut maaseutualuiden lapsiin. Mitä
jos tämä onkin osa seuraus siitä, että lapset voivat koko ajan huonommin kuten
myös opettajat? Korvaavat hoitokulut mm. Erityisopetuksen, psykiatrisen hoidon
ja huostaanottokustannukset ovat kasvaneet samaan aikaan räjähdysmäisesti. Onko
osittain kyse siitä ettei meitä kyetä enää isoissa massoissa huomioimaan
yksilöllisesti, jota jokainen lapsi tarvitsee varttuakseen ja ihminen
elääkseen? Uno Cygnaeus totesi jo 1800-luvulla, että se mitä kansakoulussa
säästetään, joudutaan ennemmin tai myöhemmin sijoittamaan kuristuslaitosten ja
vankiloiden laajentamiseen. Lähikoulu on ollut sivistysvaltiomme kehittymisen
kulmakiviä, silloin jokaisella lapsella lähikoulu oli 5 km päässä. Nyt monin
paikoin lapsen lähipalvelusta on tullut saavutettavuudeltaan heikompaa kuin
kenenkään aikuisen aluepalvelu. Opetussuunitelma 2016 korostaa monin paikoin
asioita, jotka on toiminut kyläkouluissa jo vuosikymmeniä. Myös
koulurakennusten käyttöä ja moninaisuutta halutaan lisätä. Erityisesti koulut
maaseudulla tulisi kehittää monipalvelukeskuksiksi, jotka palvelisivat koko
kylän eri-ikäisiä ihmisiä, omien tarpeiden mukaisesti. Erityisesti
varhaiskasvatus ja esikoulu tulisi olla koulun yhteydessä, nämä olisi sitä
lapsi-ja perhelähtöistä palveluiden kehittämistä, jota LAPE (lapsi-ja
perhepalveluiden muutosohjelma), hallituksen yksi kärkihankkeista tavoittelee.
Nähtäväksi jää kuinka maaseudun palvelutarpeet mahtuvat kärkihankkeeseen.
Mikäli kyläyhteisöt eivät ole valveutuneita asian suhteen, asia jää kuntien
tahtokysymykseksi hakevatko he LAPE:n
kehitysrahoja sekä mihin ne
suunnataan.
DIGITALISAATIO,
KEHITTÄMISEN EDELLYTYS?
Digitaalisuutta
on sanottu maaseudun kehittymisen edellytykseksi. Digitaalisuus avaa tämän
päivän kehityksellä hyvin paljon ovia, mutta se ei saa oikeaa ihmistä
kohtaamaan toista. Uskon kuitenkin, että sen avulla saatetaan paljon
uudenlaisia ratkaisuita maaseudulla.
Todetaan
myös, että työtä tekee tulevaisuudessa enemmän ja enemmän koneet, näin ollen
työntekijöiden tarve vähentyy. Pohdin kuitenkin, että kuka korjaa koneita ja
tuleeko sellainen seinä vastaan että huomaamme sen olevan kehitykselle väärä
suunta? Itse toivoisin, että lapsistani kasvaisi henkilöitä, jotka osaavat
tehdä töitä käsillään. Uskon, että heitä tarvitaan aina vaikka kuinka
digitalisaatio jyräisi yhteiskunnan.
Fossiilitalous
on muuttumassa biotaloudeksi, jonka seurauksena povataan maaseudulle n.100.000
uutta työpaikkaa. Nämä tuovat paineita peruspalveluihin, sillä kaikki työntekijät
eivät ole reissulaisia eikä naimattomia.
MAASEUDUN
TUOTTAJAT JA SUOMALAINEN RUOKA
Maaseudun
tuottajien ahdinkoa, jota kukaan ei ymmärrä, ellei oma vaimo tai mies roiku
hirressä tai lapset otettu ongelmien vuoksi huostaan. Valitettavan rajua tekstiä,
mutta seurauksia tämän hetkisestä ahdingosta, jota olemme saaneet lööpeistä
lukea, monet vailla minkäänlaista kosketuspintaa. Sukutilat ovat olleet monessa
sukupolvessa ja työn jatkaminen on ollut itsestäänselvyys vaikka työtä
tehtäisiin kellon ympäri ja kauppa käärii liiveihinsä isoimman potin.
Koska me
heräämme vaaraan, että meillä ei enää välttämättä ole kotimaista ja puhdasta
ruokaa, saati puhdasta, makeaa vettä? Ostaako tulevaisuudessa jokin iso
organisaatio kaikki ahdingossa olevat
tilat ja markkinoilla pärjää vain enää jälleen ja kerran suuri yritys. Tälläkin
hetkellä hyvin monessa koulussa ja laitoksessa syödään sellaista ulkolaisista
raaka-aineista valmistettua ruokaa, jota meillä suomessa ei saisi edes tuottaa.
Mutta ikääntyneet ja lapset voivat hyvin syödä!
Keskuskeittiöt
osoittavat, että ruoka on teollisuutta varten, ei ihmistä. On väärin syyllistää
ihmisiä, jotka vaativat parempaa kouluruokaa. Kouluruoka, joka voi olla monelle
se ainut lämmin ateria ja kaiken ravinto- opin perusta.Oman kuntamme esimerkki
on, että ruoka toimitetaan kaksi kertaa viikossa ja torstain ruoka toimitetaan
perjantaina jääkaappiin ja syödään maanantaina. Perjantain ruoka syödään
tiistaina jne. Mitä tapahtuu kuntalaisille, joka tiedustelee kotimaisuuden ja
lähiruoan perään, saati työntekijät? Heidät hiljennetään,osa pelolla.
LUONTO,
YRITTÄJYYS, HAJAUTETTU ASUMINEN
Malli Saimi
Hoyer on puhunut paljon luonnon merkityksestä hyvinvoinnille ja siitä, kuinka
suomalaiset eivät osaa hyödyntää vahvuuksiaan. Uskon, että Green Care -
hoivayrittäjyys tulee olemaan
tulevaisuuden juttu, kuten suomalainen ruokakin.
Tällä
hetkellä elämä on hyvin hektistä ja monet lähtevät pois oravanpyörästä
etsiäkseen elämään tasapainoa, hetkellisesti tai pysyvästi, monesti maalta.
Enkä suinkaan tarkoita, että maaseudulla asuminen on ainoa ja oikea valinta,
vaan sitä, että meillä täytyy olla mahdollisuus valintaan.Kesäasukkaat ovat
yksi ja vahva esimerkki tästä. Monet viettävät koko ajan enemmän vuodesta aikaa
kesäasunnollaan tai vastaavasti muuttavat sinne vakituiseksi asukkaaksi.
Kesäasukkaat ovat monessa kylässä vielä tunnistamaton voimavara kylien
kehittämiseksi.
Maatalous-ja
ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen on todennut, että menestyäkseen suomi
tarvitsee mahdollisimman tasapuolista aluekehittämistä. Pääministeri Sipilä
puhuu hajautetun asumisen ja koko suomen asuttuna pitämisen puolesta. Nämä
tuntuu ristiriitaiselta siihen nähden minkälaisia päätöksiä hallitus saattaa
alulle, joilla valitettavasti heikennetään ensimmäisenä maaseutualuiden asukkaiden
hyvinvointia ja jotka näkyvät ensimmäisenä haja-asutusalueilla. Pitäisi myös
aina muistaa minkälaisesta maaseutualueesta puhutaan, sillä jokaisella alueella
on omanlaiset palvelutarpeensa.
Puhutaan,
että ihmisten muuttoliike on tulevaisuudessa kaupunkivetoinen.
Tarkoituksenmukaista lienee alasajaa maaseudulta KAIKKI palvelut ja sitten
ihmetellä miten ihmiset eivät siellä viihdy.
Kaiken takana kerrotaan olevan säästäminen, joka toisaalta jääkin hyvin
toisarvoiseksi. Kuka tätä keskittämistä johtaa ja kuka siitä hyötyy?
MAASEUDUN
UUSI TULEMINEN, KOLMAS SEKTORI
Olen sitä
mieltä, että ihmiset maaseudulla on perustyytyväisiä ja tyytyvät vähään. Sitten
kun sieltä alkaa kuulua soraääniä on todellinen hätä. Ja nyt niitä on kuultu.
Uskon, että
hädän seurauksena on nähtävissä maaseudun uusi tuleminen kuten esim.
70-luvulla, kun ihmiset alkoivat vastustaa keskittämistä, maalta pois muuttoa
ja kyläyhdistysten synty sai alkunsa.
Yrittäjät ja
kolmas sektori tulevat olemaan merkittävässä roolissa tulevaisuuden kunnissa ,
maaseuduilla, peruspalveluiden tuottamisessa. Se vaan on tehtävä meidän
kaikkien, yhdessä, ihan itse ja siihenhän me ollaan totuttu vaikka se välillä
hiukan närästääkin.
Tammikuussa
2016, ministeri Tiilikainen avasi maaseudun yrittäjyyttä edistävän kampanjan.
Hän totesi, että potentiaalia on, kunhan löytyy vain rohkeutta. Tuntuu hiukan
myös siltä, että kaikkia halutaan yrittäjiksi, jotta yhteiskunta pääsisi
sitovista velvoitteista työntekijöitä kohtaan. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin
enemmän kuin tarpeeksi on tullut pienyrittäjiltä viestiä, että yhteiskunnan
tulisi tukea paremmin yrityksiä ja parantaa yrittäjien oikeusturvaa. Toisaalta
on myös visoitu, että se tulee olemaan tulevaisuudessa yleistyvä tapa
työllistää itsensä. Julkinen puoli pyrkii vähentämään työpaikkoja ja
ulkoistamaan näitä, mutta pärjääkö siinä kisassa taaskaan pieni? Lasten ja
nuorten osallisuutta aktivoidaan monin
keinoin esim. 4H :lla on upeita
esimerkkejä nuorten yrittäjyystoimista ja nyt kouluihin tavoitellaan yrittäjyystietoutta
(www.pikkuyrittajat.fi)
Kolmannen
sektorin asemaa on selkeytettävä ja tapauskohtaisesti katsoa mitä siltä voidaan
vaatia. Tuskin kukaan on valmis pysyvänä ratkaisuna vapaaehtoisvoimin
järjestämään palveluita, joita yhteiskunta ei voi tuottaa.
Toinen juttu
on se, että miten kunnat lähtevät mukaan yhteistyöhön sekä yrittäjyyden
tukemiseen ja kykenevätkö he kasvamaan kumppanuuteen, joka vahvistaisi kaikkien
toimimista?
Sote-uudistuksen
myötä kunnille jää varhaiskasvatus, koulu ja hyvinvointia tukevat sekä
ennaltaehkäisevät palvelut. Siinä kolmannella sektorilla tulee olemaan suuri
merkitys.
Keskus- ja
taajamavetoisella kehittämisellä kunnat eivät lisää elinvoimaansa, tarvitaan
moninaisuutta, brändäystä ja mahdollisuuksia valita. Erityisesti lapsiperheiden
palvelut tulevat olemaan merkittäviä sijoituksia elinvoiman kannaltakin.
Lapsissa on
yhteiskuntamme tulevaisuus ja heihin
tulee satsata.
Eikä pidä
unohtaa, että yhteiskunnan "sokea piste" , maaseudun lapset kuuluvat
myös siihen kastiin, jotka peräänkuuluttavat tasa-arvoa!
Menestymiseen
tarvitaan tunnetta kuulua johonkin, kykyä ottaa huomioon toiset ja kunnioittaa
myös itseään, hyväksytyksi tulemisen tunnetta, uskoa siihen, että voi vaikuttaa
muutokseen, rohkeutta, yritteliäisyyttä, luovuutta, uudistumiskykyä sekä kykyä
nähdä tulevaisuuteen!
Näillä
eväillä maaseutu lähtee nousuun!