Sitran Onni-julkaisussa
esiteltiin asiantuntijahaastatteluiden pohjalta laadittuja profiileja
maaseudusta innostuneista uusista kohderyhmistä ja
kuluttajaryhmistä. Julkaisun alussa hämärrettiin maaseudun
käsitettä, verrattiin sitä pelkkään mielentilaan. Itse en ole
aivan samaa mieltä tästä.
Suomi jakautuu 8 eri
kasvillisuusvyöhykkeeseen ja 5 eri ilmastovyöhykkeeseen.
Pohjois-Pohjanmaan maakunta kuuluu 3 eri kasvillisuusvyöhykkeeseen:
tasankojen, soiden ja vaarojen vyöhyke; vedenjakajamaat ja
Etelä-Lappi; sekä kahteen ilmastovyöhykkeeseen, jotka ovat
keskiboreaalinen ja pohjoisboreaalinen. Myös terminen kasvukausi on
rannikolla jopa 50 päivää pidempi kuin Koillismaalla. Jos
ajatellaan mitä maaseutu voi tarjota täytyy ensin tuntea alueen
perusominaisuudet jotka ovat riippuvaisia ilmastosta ja
kasvuolosuhteista. Näihin ihminen ei pysty itse vaikuttamaan
ainakaan lyhyellä aikavälillä ja nämä luovat pohjan kaikelle
muulle toiminnalle mitä alueella voidaan harjoittaa. Jos vertaa
asukastiheyttä kasvillisuusvyöhykekarttaan, niin ne korreloivat
vahvasti keskenään.
Kuva 1. Suomen
asukastiheys Kuva 2. Suomen
kasvillisuusvyöhykkeet
Toinen alueiden
perusominaisuus on siis asukastiheys. Ympärillä olevat ihmiset
luovat palveluita, infrastruktuuria, vaurautta ja turvaa. Esimerkiksi
Pohjois-Pohjanmaan rannikkoseutu on verrattain tiheään asuttua
tasankoa ja Koillismaan korpimaat taas harvaan asuttua Etelä-Lappia.
Oulun kaupunkialue on koko Pohjois-Pohjanmaan ainoa alue jota ei voi
kutsua maaseuduksi, ja siellä asuu suhteellisesti suurin osa alueen
ihmisistä. Siitä huolimatta Pohjois-Pohjanmaalla kaikilla ihmisillä
on vahva yhteys maaseutuun.
Olisi hyödyllistä
kartoittaa kaupungissa asuvien ihmisten suhtautuminen maaseutuun,
kuinka suuri osa heistä kuuluu johonkin noista 9 uudesta
kohderyhmästä joita Sitran julkaisussa käsiteltiin. Olisi myös
mielenkiintoista tietää kuinka hyvin ihmiset tunnistavat itsensä
noista profiileista. Myös jo maaseudulla asuvat ihmiset tulisi
profiloida samalla tavoin, heidän keskuudestaan voisi löytyä
henkilöitä jotka esimerkiksi huomaavat asuvansa heikosti omia
tarpeita tukevalla alueella ja vaikkapa naapurikunnassa olisi
tarjolla paremmin henkilön tarpeisiin sopiva ympäristö.
Eri alueiden ominaisuudet
ja olemassa olevat voimavarat pitää tunnistaa ja tiedostaa. Näitä
tietoja käyttäen voisi luoda ”maaseutupaketteja” maaseudusta
innostuneille uusille kohderyhmille. Eli dokumentoimalla eri
alueiden piirteet ja tarjoamalla ihmisille heidän hakemaansa
elinympäristöä esimerkiksi kunnat voisivat houkutella uusia
asukkaita, harrastajia ja asiakkaita paikallisiin yrityksiin.
Maaseudulta tunnistettavia asioita voisi olla esimerkiksi: Palvelut,
tietoliikenneinfrastruktuuri, koskemattoman luonnon saavutettavuus,
liikuntamahdollisuudet, terveydenhoidon saavutettavuus,
liikenneyhteydet, lähiruoan tuottajat, paikalliskulttuuri ja
-historia.
Maaseudulle pitää saada
uusia ihmisiä ja uusia palveluita, muuten osasta Pohjois-Pohjanmaan
maaseutua tulee pian erämaata ilman ihmisasutusta. Pitää ymmärtää
että Pohjois-Pohjanmaa on suuri alue ja sen luonnosta ja maaseudulta
löytyy hyvin paljon monimuotoisuutta ja erilaisuutta.
-Jukka Säkkinen