Sitran ONNI-työkirjassa kuvataan maaseudulla asumista ja elämistä erilaisista näkökulmista. Maaseutu tarkoittaa ihmisille yksilöstä riippuen eri asioita. Joku saa tarvittavan "maaseutumaisen fiiliksen" pienestäkin luontokaistaleesta kaupunkialueella, kun taas toiselle maaseutu on ydinmaaseutua peltoineen ja metsineen kaukana suurista asutuskeskittymistä. Jollekin muulle maaseutu voi toimia inspiroivana työympäristönä. Tapoja kokea maaseutu on siis hyvin monenlaisia, mikä pitäisi ottaa huomioon nykyisissä ja tulevissa maaseudun kehittämistoimissa.
Kaupungistumisen vastapainoksi ihmiset kaipaavat usein jonkin tasoista luontoläheisyyttä ja "hitaamman elämän" hetkiä. Jollekin tähän riittää käynti ja puuhastelu kaupungin siirtolapuutarha-alueella, toinen taas kaipaa pysyvämpää hektisen elämän hidastamista kaukana kaupungin sykkeestä. Kaipuu maalle ja luontoläheisempään ympäristöön on yksilöllistä. Luontokaipuuseen ja hitaamman elämän tavoittelemiseen liittyy tässä ajassa yleisesti myös ympäristötietoisuus ja sen kasvu. Ihmiset peräänkuuluttavat ekologisia vaihtoehtoja ja vaativat asumiseltaan sekä käyttämiltään palveluilta enenevissä määrin luonnon huomioonottamista. Näitä asioita on tärkeä pohtia eri toimijoiden kesken, jotta tulevaisuudessa(kin) maaseudulla olisi elinvoimaista ja menestyvää yritystoimintaa ja ihmisten ympäristötietoisuutta tyydyttäviä palveluita. Miettimällä huolellisesti tulevaisuutta sekä nykyisten ja tulevien sukupolvien vaatimuksia ja kiinnostuksenkohteita voidaan maallemuuttajien määrää saada kasvatettua.
ONNI-työkirjassa on monipuolisten haastattelujen pohjalta tehty karkeaa tyypittelyä niistä ihmistyypeistä, jotka jollakin tavalla haluavat hyödyntää maaseutua ja sen tuomia mahdollisuuksia sekä hyötyä sen positiivisista elementeistä omassa elämässään. Tyypittelyn pohjalta on muodostettu yhdeksän (9) ihmistyyppiä: wlan-vaeltajat, tyylikkäät hidastajat, luomu-urbaanit, ekoturistit, hitaat kohtuullistajat, agrieläkeläiset, etnomaalaiset, maalla harrastajat ja hiilineutraalikot. Uskoisin, että lähes jokainen löytää näiden tyyppien kuvailuista itseensä sopivan kuvauksen – jos ei puhtaasti yhdestä tietystä, niin sitten muutamaa eri tyyppiä yhdistelemällä.
Itseäni koen tällä hetkellä kuvaavan parhaiten tyylikkään hidastajan määritelmän, mutta tulevaisuudessa voisin kuvitella olevani myös hidas kohtuullistaja. Tyylikäs hidastaja on lyhyen määrittelyn mukaan nautiskelija, jolla on kakkoskoti maalla. (Omaa kakkoskotia ei itselläni vielä ole, mutta onneksi sukulaistenkin saa hyödyntää!). Kuvailun perusteella samaistun etenkin seuraaviin kohtiin: "He (tyylikkäät hidastajat) voivat matkustaa maalle lentokoneella tai omalla autolla, mutta nauttivat perillä hitaasta elämänrytmistä. He ovat paikallisten palveluitten suurkuluttajia ja arvostavat hyviä liikunta- ja harrastusmahdollisuuksia. Maalla he viettävät sosiaalista elämää tuttavien kanssa, mutta siellä pitää olla myös mahdollisuus vetäytyä rauhaan. Oma kädenjälki ja itse tekeminen kiinnostavat, mikäli se tuo itselle nautintoa." Hitaat kohtuullistajat voisivat muuttaa pysyvästi maalle, jos ammatinvaihto onnistuisi. Jossakin vaiheessa tulevaisuudessa hidas kohtuullistaja voi olla se tyyppi, johon eniten samaistuisin, mutta ei vielä. Eniten näiden kahden tyypin määritelmissä sotii omaa ajattelutapaani vastaan se, että ekologisuus ei määritelmien mukaan ole kovin tärkeää tyylikkäille hidastajille tai hitaille kohtuullistajille. En väitä toimivani lähellekään aina ekologisesti, mutta väittäisin kuitenkin antavani enemmän painoarvoa ekologisuudelle kuin kyseisten tyyppien määritelmissä annettiin ymmärtää.
Oma sukupolveni on mielestäni enenevässä määrin ympäristötietoinen, luonnonmukaisuuden kannattaja ja luontoa arvostava. Kaikille nämä asiat eivät näyttäydy samalla tavalla, vaan joku voi liputtaa lähiruoan ja luonnonkosmetiikan puolesta, kun taas toinen kaipaa ennemmin hengähdystaukoja metsäpoluilla tai mökillä kaukana kaupungin kiireestä. Mielestäni ONNI-työkirjassa on hyvin kartoitettu erilaisia ihmistyyppejä, joista jokaiselle maaseutumainen, luontoläheinen ympäristö tai ajattelu on omalla tavallaan tärkeää.
Sitran verkkosivuilla työpaperissa "Visio Suomelle" mainitaan työelämän muutoksesta. Työstä on tulossa yksi keskeinen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lähde. Työelämässä kaivataan yhä enemmän merkityksellisyyttä vakaiden työnkuvien ja -urien kadotessa. Kun takuuta pysyvästä työpaikasta ei ole, ja yhä useamman työtehtävät ja jopa ala voivat vaihdella paljonkin työuran aikana, halutaan työksi tehdä jotakin, jonka itse kokee merkitykselliseksi. Vakituisen työtehtävän ja -paikan puuttuessa työn sisältö ratkaisee enemmän. Oman ikäluokkani kanssa onkin käyty välillä keskustelua siitä, kuinka raha ei välttämättä ole enää se tärkein tai edes toiseksi tärkein työntekoa määrittävistä arvoista (vaikka toki useimmat haluavat saada työstään riittävän korvauksen). Tiedostamme sen, että työuramme tulevat olemaan vaihtelevia, koostuen todennäköisesti useista määräaikaisista työsuhteista eri työnantajien alaisuudessa. Tällöin työn mielekkyys sekä kestävät arvot näyttäytyvät erityisen tärkeinä elementteinä. Ehkä juuri tämän nykyaikaa leimaavan epävarmuuden takia myös yrittäjyyteen tai "kevyeen yrittäjyyteen" ryhtyminen voi tänä päivänä tuntua hyvältä vaihtoehdolta. "Visio Suomelle" –työpaperissa onkin mainittu, että tulevaisuudessa raja palkansaajan ja yrittäjän välillä hälventyy. Työhön ja toimeentulon hankkimiseksi kaivataan yksilöllisiä ratkaisuja. Myös perinteiset työyhteisöt ovat jo nyt osittain korvautuneet verkostoilla, ja verkostoitumisen tärkeys vain kasvanee myös tulevaisuudessa.
"Suomalaisella maaseudulla ja sen toimijoilla on mahdollisuus hyötyä ihmisten muuttuneista tarpeista." Näin sanotaan Sitran ONNI-työkirjassa. Ei siis jumiteta vanhassa, jos se pysäyttää kehityksen, vaan uskalletaan päästää irti ja olla avoimia muutoksille.
- Jutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti